No.
Kävikin sitten niin, ettei siellä mitään koulutettu: tehtiin sushia vain ja juotiin sammioittain viiniä. Laulettiin SingStaria.
Osa siirtyi juhlaresidenssistä vielä anniskeluravintolaan ja jatkoi sekoilua siellä ja vielä sen jälkeenkin.
Tuloksena oli tietenkin vanha kunnon grönholm, pyörrytyksineen päivineen. Sinänsähän se ei olisi ollut mikään ongelma, mutta kun lauantaipäivän ohjelmisto oli koostuva 5-vuotissyntymäpäivistä, oli pulmatilanne valmis - etenkin kun äkkiä muistin suosikkifarkkujeni revenneen edellisenä iltana spontaaneista limboliikkeistä tanssilattialla.
Olen ollut niin pitkään käyttämättä camou-housuja, etten enää muistanutkaan miten kiinnostavalle niissä voi näyttää oikeilla paita- ja lisävarustevalinnoilla. Ja onneksi oli maasturit. Ja Superstarit. Ja pääkallopipo. Ja aurinkolasit. Ja ennen kaikkea tämä paita (Asematunnelin Cyber Shopista, joskus talvella pari vuotta sitten muistaakseni).
Selvisin niistä kemuistakin hengissä ja miltei vahingoittumattomana.
4 kommenttia:
ouvau! mä nään tän ihan ensi kertaa, ja dikkaan täysii. oispa pienempi pää ja vartalokin niin vois pitää tollasta homopoliisikoppaa.
sanavahvistus on vahvoja huumeita sisältävä intilainen ruoka metatari.
miten VOI olla mahdollista, ettet oo nähnyt tätä aiemmin?! en hiffaa. mulla on myös tuo pään- ja muunkoko-ongelma hattujen suhteen: ainoa tuon efektin aikaansaava myssy on se mogulin natsikoppis, ja sekin vain kun mua katsoo yksinään. jos kuvassa on muitakin ihmisiä, mittakaava paljastuu ja kaikki on piloilla.
hahahahaha, just mittakaava paljastuu :D välillä kyllä tuntuu, että asuisi jossain kääpiömaassa.
tai nakumaassa! asuiskin.
Lähetä kommentti