Ace of Base

Nyt, kun olen kyllikseni täällä lempikauppaani mainostanut ja suhteitani toitottanut, käykin ilmi, ettei kyseistä kauppaa enää fyysisessä puodin muodossa ole. Muutenkin maailma on ihan syvyyksistä juuri nyt, niin mitä varten pitää tuommoista kiusaa ihmiselle vielä tehdä. Nettikauppa-schmettikauppa, sanon minä, pah!, avaan oluen ja käyn kostoksi ostamassa David & Goliathilta kaksi halvennust-paitaa. Kuinkas nyt suu sitten pannaan mitä.

Tämä on kuitenkin My Cup of T:stä, siltä vanhalta hyvältä ajalta kun niillä vielä oli oikea liike Iso-Roballa, sellainen, johon voi kävellä sisään ja jututtaa myyjätärtä ja hypistellä paitoja ja sellaista, tiedättehän, mitä oikeissa kaupoissa tehdään. Tämänkin jippo on se, että printti on sillä tavalla mukavasti kohollaan ja vähän nihkeä pinnasta, niin että vain tunnustelemalla saa selvän kuvan. Ei olisi nettikaupasta tullut ostettua.

Miksei?

Joskus ollessani nuori ja nenäkäs printtipaidat olivat vielä aika uusi juttu Suomessa, siis sellaiset siistit ja uniikit paidat. Niinpä meillä oli muutaman ystäväni kanssa tapana käydä painattamassa itse itsellemme paitoja Stockan seitsemännen kerroksen Foto-Paidassa. Tämä printti ei ollut alun perin tässä paidassa, mutta kuten edellisen bloggauksenkin paidassa, toisinaan printit vain jäävät elämään alkuperäiskappaletta pidempään.
Tässä paidassa saa osakseen huomattavia määriä tarpeettoman nokkelia keskustelunavauksia, mutta sehän on tietysti ihan oma vika kun tällä tavalla menee provosoimaan.