Rakas päiväkirja.
Ostin taas printtipaidan.
Tai oikeastaan. Ostin viisi.

sunnuntai 28. helmikuuta 2010

The only thing that looks good on me is Heidi Klum

En kykene tänään mihinkään älyllisperäisiin analyyseihin. Nuulla on tämä sama paita, paitsi paljon paremmassa kuosissa kun se on säästänyt omaansa. Itse olen pitänyt ja pessyt omani ihan nukkavieruksi, sillä se on ostohetkestään lähtien ollut kiistaton suosikkini. Asenteesta ja asennosta kymppi, ostopaikka Kampin Cybershop.

lauantai 27. helmikuuta 2010

U Drive Me Crazy

Tämän paidan hankkimisen syy on Nuussa eikä kenessäkään muussa. Oltiin menossa Selloon vähän kahville ja noin, ja mitä tekee hän? "Mun pitäis käydä hankkimassa Pörrille vihdoin se joululahja, käydääks tossa Waldo'sissa?"
Kyllähän sen tietää, mitä tapahtuu kun kuskaa minut halvennusmyyntien aikaan t-paitakauppaan. Tämän löysin ja myyjätärkin oli niin kiva, että olisin tahtonut ostaa enemmänkin.

Kuvassa esiteltynä myös suosikkitanssiasentoni. Paidan merkkiä en tiedä, mutta Nuu sanoi että se on joku hyvä ja kuuluisa.


perjantai 26. helmikuuta 2010

HCFD

Kuten jo eilen keulinnan puolella lupasin, tänään on tuoreimman t-paitaperheeni jäsenen vuoro. Minä olen ihan hassuna tarinoihin: mikä tahansa tylsä vaatekappale, tatuointi tai vaikkapa valokuva muuttuu satoja kertoja kiinnostavammaksi, kun saa kuulla tarinan sen takana. Että asioilla on historia, syy siihen, miksi ne ovat sellaisia kuin ovat.

Tämä paita on saatu kotiinkuljetuksena. Se on ollut oikeassa työkäytössä, sammuttamassa tulipaloja ja pelastamassa kissoja puusta ja mitä kaikkea ne nyt tekevätkään. Yritin nuuhkia sitä, mutta savunhajua ei harmi kyllä enää tunnu. Sen printti ei ehkä ole hienostunein mahdollinen, mutta kaikista edellämainituista seikoista johtuen se on juuri nyt upeinta mitä minulla on.

Kuva on otettu harmillisesti heijastavalla lattialaminaatilla, kun sänky on potemisen jäljiltä niin siivottomassa kunnossa, ettei päiväpeittoa voi hyödyntää.


torstai 25. helmikuuta 2010

Mun teekupponen

Vanhasta työpaikasta on jäänyt työ- ja esimieskokemuksen lisäksi käteen muutamia loistotyyppejä, joihin on alunperin tutustunut juuri niissä kuvioissa. Yksi heistä pyörittää ehdotonta lempikauppaani ikinä missään: My Cup of T Iso-Roballa on oikeasti vähintään poikkeamisen arvoinen ja lisäksi vieläpä sangen kohtuuhintainen. Sanoisin näin, vaikken Veijo Teekupposta sattuisikaan tuntemaan (tosin silloin en välttämättä olisi löytänyt tietäni Punavuoren pimeille perukoille); lisämotiivia mainostukseen sain juuri äsken, kun minulle luvattiin -50 % kaikesta putiikin kamasta. Kyllä kiitos!

Tätä paitaa olin ihaillut rekissään jo edellisellä reissullani sinne, mutta senkertainen ostokiintiöni oli harmikseni jo täynnä. Seuraavalla kerralla otin vahingon takaisin: tämä puhuttelee minua paitsi väri- ja muotokielellään myös tematiikallaan. Tavallaan.

keskiviikko 24. helmikuuta 2010

So this was christmas

Täsmälleen kaksi kuukautta sitten oli jouluaatto. Täsmälleen kymmenen kuukauden päästä on taas. Niinpä tämänpäiväisen paidan piti olla joululahja, jota en kuitenkaan pakannut vietäväksi Otteen pokelle. Vielä en ole keksinyt, missä sitä käyttäisin, se on kuitenkin poikien kokoa ja laaja jopa minulle.



Hankittu Backstreetin halvennusmyymälästä Manskulta, matkalla leimattavaksi.

tiistai 23. helmikuuta 2010

It's t-time!

Minulla on pakkomielle nimeltä printtipaidat. Tänään, suorittaessani kodinhoidollista lempipuuhaani eli silitystä huomasin, miten jälleen yksi suosikkipaidoistani alkoi osoittaa ensimmäisiä kauhtumisen merkkejä. Muistelin alakuloisesti kaikkia niitä vuosien varrella uskollisesti palvelleita ja monia kommentteja kirvoittaneita, nyttemmin jo tiensä pään ajat sitten saavuttaneita paitoja, joiden voittoisa taival ei välttämättä tullut koskaan tallentuneeksi minnekään.
Päätin muuttaa tulevaisuuden. Perustin t-paitablogin.

Avausnumeroon piti äkkiä keksiä kuvattava kaikista huippukivoista paidoista, koska idean saatuani tuskin kykenisin nukkumaan, ellen ryhtyisi heti tuumasta toimeen. Ensimmäiseen postaukseen valitsin sitten kaksi paitaa, yhden molemmille jaloille ja ettei jäis vanhaapiikaa ja tasapainon vuoksi ja näin.

Ensimmäisen suosikkiasema on itseoikeutettu. Se on syksyltä 2004, noudettu Mellunkylän pelastusasemalta omin käsin ja jaloin. Se oli lahja, josta vastineeksi annettiin San Francisco Fire Departmentin hieno, fosforiprintattu paita.
Paita on kokoa XXL ja on palvellut alusta saakka yöpaitanani, melkein säädyllisen mittaisena sellaisena.


Selän Thin Red Linestä oli paidan mukana oikein alkuperää selvittävä korttikin, jota en tähän hätään löytänyt. Ehkä etsin sen joskus ja valotan teillekin, mistä on kyse. Ehkä en.


Ensipostauksen toiseksi paidaksi valkkasin tämän hetken ehdottoman lempparini, paidan jonka Nuu rahtasi minulle Lontoosta asti joululahjaksi. Tulen hirmuisen hyvälle tuulelle aina tätä katsoessani ja aion myös laittaa sen huomenna töihin.