Kapinen pihattovarsa ja vihreäkultainen käsi

Olen jälleen ollut vuotuisissa Heppageimeissä, tänä vuonna enemmän katsomossa kuin koskaan. Ja kuten joka vuosi, tunnen suunnatonta heppaikävää ja halua etsiä jälleen joku kiva talli jossa käydä, ja se tumman suklaan värinen leveäläsinen suomenhevosori, jonka Koirakuiskaajan kanssa vitsailimme ostavamme kimppaan, olisi ihan oikeasti aika älyttömän hieno juttu. Minä alkaisin kisata sillä kenttää ja Koirakuiskaaja ratsastelisi metsissä hyvällä säällä ja se ori olisi tietenkin hyväluonteinen käsitellä, kaikki kolme askellajia puhtaita ja näyttäviä ja se hyppäisi pelotta ja jykevästi ja silti siinä olisi sitä sellaista oikeanlaista ruutia, joka kääntäisi päät ja saisi ihmiset puhumaan siitä ja se olisi meidän. Tummanruskeat suitset leveällä turpiksella ja kullanvärisillä heloilla pukisivat sitä järkyttävän hyvin ja se saisi upean mittatilaus-Passierin tai ehkä Stübbenin ja siihen kullankeltaisen voilan ja minulla olisi ruskeat nahkasaappaat ja kanelinvärinen takki ja sen tukka olisi sellainen että kisoihin siihen saisi tarvittaessa verkon tai kunnon palmikon, mutta useimmiten se olisi vain vapaana ja täyssukatkin sillä voisi sen läsin lisäksi olla, mutta ei valkoisia kavioita eikä koskaan riviä

Tämä on My Cup of T:stä ja mitä ihmettä nekin noiden sivujensa kanssa kuppaavat.