Rakas päiväkirja.
Ostin taas printtipaidan.
Tai oikeastaan. Ostin viisi.

perjantai 5. maaliskuuta 2010

Quiky

Sitä huomaa olevansa vanha, kun omat alaiset eivät enää jaa kollektiivista muistiaan kanssasi. Olin tämän kanssa töissä, innoissani selittämässä eräällä suloiselle pikku assarille että muistatsä tän, Nesquik-kaakaota!, ja se oli että eeen oikeestaan... Minä luonnollisesti tuosta pöyristymään, tivaamaan tyttöpololta että miten niin, tyttö kohauttelee olkiaan vaivautuneesti hymyillen ja yrittää jatkaa töitään.
Tytöstä tädiksi. Vanhenin sekunnissa sata vuotta.


3 kommenttia:

nuunis kirjoitti...

"eeen oikeestaan..." toi kommentti on sellanen, et se oli sit siinä eikä oikeen minkäänlainen juttu.

ehkä se vaan ei oo koskaan juonu kaakauta eikä siks tienny. mä koitan kääntää nää aina parhain päin, siis niinkun itselle.

Kesäminkki kirjoitti...

joo se oli todella just siinä.
ja hei, kaakau <3 meidän isoäiti sanoi aina kaakkao ja myös meidän äiti, kunnes pyysin sitä joskus lapsena sanomaan normaalisti kun mua nolotti kun se sanoi erilailla kun muut. lapsena oli niin vaikeeta.

nuunis kirjoitti...

:D se on pimeetä miten lapsena se yksi ylimääräinen k-kirjain voi olla niin nolostuttava. kaakau on itseasiassa anna-leena härkösen häräntappoaseesta, ja kun mä pikkutyttönä luin sen ekan kerran niin päätin pyrkiä käyttämään sitä sanaa aina kun vaan suinkin muistan, koska se oli niin hieno.