Olimme viikko sitten Mogulin kanssa seuraamassa standuppia Kivillä. Kymmenestä esiintyjästä neljä ensimmäistä oli kammottavan huonoja, niin, että myötähäpeä tihensi ilman ja hyökyi yli eri ilmansuunnista saaden aikaan pakonomaista kakomista. Kuusi seuraavaa pelasti illan; ensimmäinen niistä oli britannialainen nainen, jonka jutuista yksi käsitteli leijonia ja niiden itsetuntoa - ja joka sitten klimaksoitui erääseenkin vastikään pelattuun jääkiekkoturnaukseen.
Leijonat ovat hienoja. Mary J. Bligellä on maailman siisteimmät, keltaiset leijonansilmät. Naarasleijonat ovat urosleijonia asiallisemman näköisiä, sillä leijonien mittapuulla ne ovat kaljuja. Leijonanpennut ovat leikkisiä juuri sillä tavalla, ettei edes niitä tee mieli erehtyä pitämään vaaratomina. Ja savanni, se se vasta hermeettisen näköinen paikka onkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti