Olipa kerran Halloween-bileet, joihin päätin sonnustautua Catwomaniksi. Kävin ostamassa mustan fleecepipon ja askartelukaupasta kaksi huopaneliötä. Kulutin yhden illan seitsemännen kerroksen vinttihuoneistossani piirtäen kullanvärisellä huulipunalla silmänreikämarkkereita nenään saakka vedettyyn pipoon (ette uskoisi, miten hankalaa silmänreikien määrittely on. Sokkona.), leikellen entistä pipoa, nykyistä maskia muotoon ja ommellen huopaneliöistä korvien muotoisia ulokkeita oikeisiin kohtiin maskin sivuille. Olin niin tohkeissani, etten ehkä ikinä.
Itse juhlissa törmäsin vessareissulla Jere Karalahteen, joka oli niin kamoissaan, että piti minua taatusti Halloween-hallusinaationa ja jäi tuijottamaan perääni leuka polvissa. Onneksi olin itse niin starstruck, etten pilannut illuusiota puhumalla mitään.
Sitten Lontoossa löysin entisestä lempikaupastani Urban Outfittersistä tämän, joka avasi reissun shoppaustulpan. Tämä näyttää kaappiin viikattuna jotenkin hirmuisen vaatimattomalle, mutta näin avattuna se on joka kerta niin siisti että joudun katsomaan sitä uudelleen, tietäväisesti hymyillen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti