Olo on anarkistisen riehakas ja vähän riitaa haastavainen; onneksi olen kotona bloggaamassa, ettei satu hassuuksia. Tämä paita jotenkin kiteyttää kaiken sen, mitä juuri nyt en kestäisi muutenkaan: söpöstelyä ja muuta vittumaista. Että ei mikään Hello, Kitty.
Ostin tämän sieltä Ameriikan ihmemaisesta kaupasta, David&Goliathista, tuossa taannoin, kun mieltäni lohduttaakseni shoppasin kahden kaljan nousukkaassa t-paitoja netistä. Se toinen, hienompi, on edelleen kuvaamatta. Ehkä tässä jos vaikka lomalla saisi aikaiseksi. Voi toki myös olla, ettei.
4 kommenttia:
voi kisuliinia :D
mä näin bulgariassa sellasen pinkin paidan, missä oli my little pony, jolla oli kaikki punkkarigearit, ja suututti kauheasti, kun niitä oli vaan vauvojen kokoa.
voiJEI! miks ihmeessä on luultu, että joku vauva haluis pitää tollasia kuteita - eihän se edes tiedä, mikä my little pony on?!? pyhäinhäväistys!
ai niin ja musta tää on kiva kun tästä tulee mieleen nuo suicide bunnies, jotka on mun suosikkeja. saakohan niitä paitoina?
niitä niin pitäisi saada, koska ne on aivan mahtavia. lähetetään jonnekin aloite, tai googlataan, tai tapÄH
Lähetä kommentti