Moi kaikki peltisepät!
Ainakin Nuulla on ollut ikävä, mikä on mahtavaa ja imartelevaa ja muutenkin kerrassaan fantastillista. Oikeasti edellisestä päivityksestä on niin paljon aikaa, etten enää itsekään muista, millaista tänne on tuottaa sisältöä. Muistaakseni ihan kivaa, mutta voin muistaa väärinkin. Aloitan siis varovasti ja vailla kunnianhimoa (mikä muu on uutta?).
Viikko sitten kävin kuntotestissä. Puutteeni olivat tavallaan tiedossa jo etukäteen, mutta kun ne oikein kojein ja laittein sekä suorituksin mitattiin ja paperille hienosti käyrineen printattiin, tuli olo aika lohduttomaksi ja apeaksi. Niinpä marssin kauppamatkalla Sellon Carlingsiin mieltäni huojentaakseni ja ostin kostoksi kaksi uutta paitaa. Ne olivat halvennuksessakin vielä, ja muutamia sukkiakin shoppasin.
Tämänpäiväiseen paitaani ihastuin ihan erityisesti ja välittä: samaistun siihen jotenkin ihan täysin, juuri että jokin on pielessä ja SE ON JONKUN SYY!!11!1 Sunnuntaina paitaa ensi kertaa pitäessäni sain siihen luonnollisesti tomaattista pastakastiketta helmaan, pisaran vain mutta kuitenkin. Pitää muistaa ostaa Vanish Oxy-Actionia.
Voin paljastaa, että sen toisen uuden paidan lisäksi on pari muutakin sellaista, joista riittää sisältöä pariin seuraavaan postaukseen. Jeiij!
keskiviikko 23. kesäkuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Jos ei suurenna tota kuvaa ja omistaa taipumuksen näköharhoihin, saattaa nopealla silmäyksellä luulla hiiren huudahtavan " Can't find my Jesus!"
Se olis ollut ehkä vielä dramaattisempi, mutta jeanskin on ihan hyvä-
-s-
miten hieno paita! mä kanssa samaistun tohon hyljemäiseen ja kiukuttelevaan hahmoon ihan heti :) mäkin haluun tollasen!
jee, paitoja! jee, sushia!
joo ja nuu kato, sillä on elvis-tukka ja läväri! miten samaistuttavaa!
hörähdin ääneen uskonkriisiä potevalle pikku hiiroselle. johon mä oletettavasti siis samaistun. ei tosiaan oo löytynyt, ei.
Lähetä kommentti