Sons of Anarchy

On taas se aika vuodesta, kun kerrostalojen väliset solat, risteysalueet ja rantakadut täyttyvät kehräävistä, ärjyvistä, kujertavista, räkättävistä moottoreista. Haluaisin taas satulaan, tankin hohkaamaan jalkojeni väliin, koneen vastaamaan ranteeni liikkeeseen, tuulen visiiriin ja sen alle.
Haluan oman pyörän. Antakaa!

Paita on Beamhillin jostain oudosta outlet-tyyppisestä myymälästä Mikonkadulta. Ostin sen saavuttuani pettyneenä viime syksyn Hulliksilta, joissa ei ollut mitään osteltavaa. Onneksi löysin Edwinin, joka on poikien kokoa ja vähäsen väljä mutta muuten aivan mahtava.